Jyväskylän Siniset Siniset Keski-Suomen Siniset KS-siniset

Aktiivimalli-3


1 YLEISTÄ

Tässä dokumentissa esitetään aktiivimalli sellaisena kuin se on Sinisen ideologian mukaisena. Sipilän hallituksen aikana esitetty "Aktiivimalli" ja "omaehtoisen työllistymisen malli" (joka on paremmin tunnettu "Aktiivimalli 2":na) olivat hallitusyhteistyön kompromissina syntyneitä, jossa pääpaino oli muiden hallituspuolueiden agendassa, johtuen sinisten kevyestä poliittisesta painoarvosta hallituksessa.

Nyt hallitusyhteistyön purkaannuttua on mahdollisuus esittää "Aktiivimalli 3" sellaisena kuin siniset sen olisivat sen halunneet esittää.

2 TYÖ JA SEN MERKITYS YHTEISKUNNALLE JA YKSILÖLLE

Työ, työpanos ja työn ja pääoman välinen riippuvuus ovat kansantalousteorian keskeisiä elementtejä. Työ merkitys ja rooli ovat saaneet erilaisia merkityksiä erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä ja työpanoksesta on johdettu ideologisia ja jopa uskonnollisia riippuvuuksia. Mm. sosialistinen talousteoria ja protestanttinen ns. "luterilainen työmoraali" ottavat kantaa työhön ja sen merkitykseen yksilölle ja yhteiskunnalle.

Kansalaispalkka ja sen eri variaatiot ovat monen "vihervasemmistolaisen" liikkeen ideologiassa. Ihmeellistä kyllä, myös jotkut äärimarkkinatalouden "Misesläiset" ns. yövartija -yhteiskunnan äänenkannattajat ovat tukeneet kansalaispalkkaa, ilmeisesti jonkunlaisena henkisenä korjaussarjana Adam Smithin luomalle ahneuden oikeutukselle.

Sininen talousteoria näkee työn ja kansalaisen työpanoksen laajemmassa kehyksessä osan yhteiskunnallista osallisuutta, eikä pelkästään pakkona välttämättömän elannon hankkimiseen. Suomessa vallitsee ns. "luterilainen kärsimysteoria" eli työ on oltava pakko ja muita yhteiskunnan osallistumisen muotoja ei lasketa palkanarvoiseksi työksi. Tämä on rajannut merkittävästi työmarkkinaratkaisujen keinovalikoimaa ja estänyt yhteiskunnallisen osallisuuden eri muotojen mukaan ottamisen aikaisempiin aktiivimalleihin.


3 AIKAISEMPIEN AKTIIVIMALLIEN ONGELMAT

a) Aktiivimalli

Aiempi työttömyyskorvaus maksettiin riippumatta siitä, oliko henkilö todellisuudessa työmarkkinoiden käytössä tai ylipäätään työmarkkinakelpoinen. Työttömyyskortistossa roikkui (ja roikkuu vieläkin) ihmisiä, jotka eivät ole edes työkykyisiä tai joiden työpanoksen arvo ei ole sellainen joka ylittäisi alakohtaisen minimipalkan. Ammattiliittojen ja työntekijäjärjestöjen tärkein työmarkkinatavoite minipalkkatason kontrolloimisessa käytännössä estää näiden ihmisten työllistymisen, koska työnantaja ei voi maksaa enemmän palkkaa kuin työntekijän työpanoksen tuotto on.

Aktiivimallin lähtökohtana oli valitettavasti työttömän moraalinen syyllistäminen huonosta työmarkkinakelpoisuudesta, ja oletusarvona oli että simputtamalla ja erilaisilla työmarkkinapakotteilla tehdään työttömänä olo niin epämiellyttäväksi, että työtön suostuu ottamaan minkä tahansa työn vastaan missä tahansa Suomessa.

Keskeinen pakotekeino oli työttömyyskorvauksen pienentäminen, jos työntekijä ei "näytellyt" riittävän uskottavasti työn hakemista. Tämä johti käytännössä hyvin absurdeihin tilanteisiin, jossa työtöntä simputetaan ja nöyryytetään ilman mitään konkreettista toivoa työpaikan saamisesta.

b) Aktiivimalli-2 (=Sipilän hallituksen korjattu versio aktiivimallista)

Varsinainen nimi oli "Omaehtoisen työllistämisen malli"ja tässä oli yrityksenä korjata ykkösversion pahimmat puutteet, mutta se jäi uudistuksena kesken eikä täsmällistä mallia julkistettu.

c) Aktiivimalli-X: (=Marinin hallituksen versio aktiivimallista)

Tästä mallista löytynee tietoa nykyisen hallituksen tiedotteista.



4 SINISTEN AKTIIVIMALLI-3

a) Työtön ei voi olla vastuussa mahdottomasta

Aiemmissa aktiivimalleissa työn maantieteellisen jakautumisen ongelma, työmarkkinoiden palkkavääristymä ja työn epämiellyttävyyden kompensoinnin virheet siirrettiin työttömän kannettavaksi. Yhteiskunnalla on tietysti tarvittaessa käytettävissä paljon äärimmäisiä keinoja työhön pakottamiseen ja niistä on hyvä esimerkki aiempien kommunististen valtioiden yhteiskuntakokeilut (=Neuvostoliitto) sekä nykyinen Pohjois-Korea ja sen työmarkkinoiden toiminta. Toinen esimerkki järjestelmien asteikon toisesta ääripäästä eli kapitalistisesta työmarkkinasta on USA, ja sen työmarkkinoiden tämänhetkinen tilanne.

Neuvostoliiton ja USA:n käytännön esimerkit osoittavat, että työttömyys on kyllä ainakin näennäisesti poistettavissa äärimmäisiä pakotekeinoja käyttäen, mutta se johtaa lopulta epäoptimaaliseen tilanteeseen sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta.

b) Aktiivimalli 3:n teoreettinen perusta.

a) Työn käsitteen korvaaminen laajemmalla "Yhteisöosallisuus" -käsitteellä.

b) "Luterilaisen kärsimysvaatimuksen" irrottaminen yhteisöosallistumisen määreestä, yhteisöllinen osallistuminen ja esim. yhteisöä hyödyttävä harrastustoiminta riittää.

c) Työn epämiellyttävyyden kompensoinnin ottaminen yhteisöosallistumisen työn palkkauksen laskennan osaksi erityisesti osatyökykyisten palkan määräytymisessä.

d) Yhteisöosallisuus on määritelmänsä mukaisesti molemminpuolinen sopimus yksilön ja yhteisön välillä. Yksilökohtainen sopimus voi olla erilainen eri ihmisillä mutta eri ihmisten sopimukset pitää olla samanveroisia ja samanarvoisia keskenään yhteiskunnan määrittelemillä mittareilla

Yhteisöosallisuudesta tehdään periaatteellinen sopimus yksilön ja yhteiskunnan välillä. Tilanne, jossa yksilö ei halua tehdä sopimusta omasta yhteisöosallisuuden panoksestaan on mahdollinen mutta se johtaa tietysti konfliktiin yhteisön kanssa. Yleinen Sininen ideologia edellyttää yhteiskunnassa maksimaalista yksilönvapautta, joka on niin kauan voimassa kun se ei riko muiden ihmisten yksilönvapautta eikä ole ristiriidassa yhteiskunnan sääntöjen kanssa. Tästä perussäännöstä seuraa, että yhteiskunnalla on periaatteellinen neuvotteluvelvollisuus yksilön kanssa hänen yhteisöosallisuudestaan, mutta viime kädessä yhteiskunnalla on oikeus yksipuolisesti määrätä ehdoista niiltä osin kuin muiden yksilöiden kanssa tehtävien sopimusten tasapuolisuus ja yhteiskunnan lait ja säädökset edellyttävät.

Yhteiskunnan tavoite osallisuussopimusten kokonaisuudessa on yksilöiden tasapuolisen kohtelun ja yhteisöllisen edunvalvonnanlisäksi ns. sinisen kliimaksin tavoittelu, missä yhteenlaskettu yksityinen ja yhteinen hyvä saavuttaa maksimiarvonsa.

5 AKTIIVIMALLI 3:N KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS

5.1 Perusteesit

a) Jokaisella ihmisellä yhteisöosallisuuden määrittelemänä oikeus ja velvollisuus osallistua yhteisön kehittämiseen ja ylläpitämiseen kykyjensä ja omien toiveidensa mukaisesti


b) Yhteisöosallisuuden osana ovat kaikki yhteisötoiminnan muodot esim. vapaaehtoistyö, palkkatyö, eläke, sosiaalietuudet yms.


c) Työmarkkina on osa yhteisöosallisuutta ja se jakaantuu kahteen pääosaan:

1 Markkinaehtoinen työmarkkina

2 Osatyökykyisten työmarkkina


d) Työmarkkinan ulkopuolella on yhteisöosallisuuden toimintoja, jotka eivät ole palkkatulon piirissä, mutta kuuluvat yhteisöosallisuussopimuksen piiriin. Tällaisia ovat mm. vapaaehtoistyö, eläkeläiset, täysin sosiaalisten tukimekanismien piirissä olevat työikäiset ja alle 18v lapset.

Markkinaehtoinen työmarkkina toimii sekä yksityisten toimijoiden kautta (yksityiset työnvälityspalvelut, rekrytointitoimistot yms.) että työvoimatoimiston markkinaehtoisen työnvälityksen kautta.

Osatyökykyisten työnvälitys toimii pelkästään työvoimatoimiston tai sen suoraan ostamien yksityisten palvelujen kautta kuitenkin siten että työllistämisvastuu on yksinomaan julkisella työvoimatoimistolla.

Työttömyyskorvaus ei ole riippuvainen siitä, ilmoittautuukotyönhakijaksi osatyökykyisten- tai markkinaehtoiseen työmarkkinaan. 5.2 Yhteisöosallisuuden sopimusprosessi

Ihmisellä on lähtökohtaisesti selvillä oma arvio siitä, mihin kolmesta yhteisöosallisuuden pääryhmästä kuuluu (joitain erityistapauksia lukuun ottamatta esim. holhouksessa olevat ja nuoret opiskelijat).

Oletusarvoisesti ihminen voi odottaa saavansa tietoa yhteiskunnan sopimusehdoista kolmesta paikasta: a) Sosiaalipalvelut (jos ei kuulu työmarkkinaan) b) Työvoimatoimisto (jos haluaa julkisia palveluja) c) Yksityiset työmarkkinat: jos haluaa hoitaa työllistymisen täysin itsenäisesti ilman yhteiskunnan tarjoamia palveluja.


5.3 Sosiaalipalvelut

Tämä kohta kuuluu työllistämismalliin niiltä osin, kun ihminen haluaa palata takaisin työmarkkinoille esim. sairaseläkepäätöksen jälkeen, kun katsoo olevansa taas työkykyinen tai osittain työkykyinen. Näissä tapauksissa on tapauskohtainen tilanneharkinta terveysviranomaisten toimesta. Kuitenkin kannustetaan aktiivisuuteen esim. työmarkkinakartoitusten muodossa, jossa esim. sairaseläkkeellä oleva mielenterveyspotilas voi tehdä työpaikkahakemuksia ja joustavia työkokeiluja ilman pelkoa eläkkeen menetyksestä, jos ei sitten pystykään käymään töissä.


5.4 Työvoimatoimisto (julkiset työvoimapalvelut)

Julkinen työvoimapalvelu jakaantuu kolmeen osaan:

a) Omaehtoisen työllistymisen tukipalvelut

b) Markkinaehtoinen työnvälitys

c) Osatyökykyisten työnvälitys

Omaehtoisiin palveluihin kuuluu esim. eri alojen julkiset palkkatilastot, avoinna olevat työpaikat, yksityisten rekrytointiyritysten yhteystiedot yms.

Lähtökohtaisesti työnhakija itse esittää toiveen, mihinpalveluihin haluaa hakeutua. Työnvälityspalveluilla on velvoite pitää markkinaehtoinen työnvälitys kilpailukykyisenä verrattuna yksityisiin työvoimatoimistoihin ts. jos työnhakijalla ei ole työmarkkinakilpailukykyä hänet voidaan siirtää osatyökykyisten työvoimapalvelujen piiriin vastoin työnhakijan toivetta. Esim. jos työhakija ei ole työhaluinen hän ei voi olla markkinaehtoisessa julkisessa työnvälityksessä asiakkaana. Myös tiettyä aikaa pitempään työttömänä ollut siirretään automaattisesti osatyökykyisten työnvälitykseen. Osatyökykyisten työnvälityksestä voi siirtyä takaisin markkinaehtoiseen työnvälitykseen, jos työvoimatoimisto katsoo lisäkoulutuksen tai muun seikan muuttaneen tilannetta ja ihminen on uudelleen täysin työmarkkinakelpoinen. Mikäli työntekijä ei hyväksy siirtoaan osatyökykyisten työnvälitykseen, hänellä on oikeus siirtyä yksityiseen työnvälitykseen ja silloin häntä ei saa lisätä osatyökykyisten työnhakupalveluihin.


6 OSATYÖKYKYISTEN TYÖLLISTÄMISPALVELUT

Keskeinen osa aktiivimalli 3:sta on yhteiskunnan palkkasubventio osatyökykyisille. Aikaisemman "Käänteisen tuloveromallin" ongelmaksi on havaittu tarkemmassa analyysissä samankaltaisen markkinahäiriön syntyminen kuin on tapahtunut asuntotuen kohdalla, yhteiskunta maksaa miljardeja vuodessa asuntotukea, joka on valunut kohonneitten vuokrakulujen kautta vuokranantajille sen sijaan että olisi lisännyt vuokra-asuntotarjontaa. Osatyökykyisten palkkasubventio kohdennetaan nimenomaan normaaliin työmarkkinan ulkopuolelle luomalla säänneltyjä työnpaikkoja julkisen sektorin tarpeisiin.

Siten pääosa työmarkkinasta on markkinatalouden alaista työn tarjonnan ja työn kysynnän markkinoiden hintakilpailuun perustuvaa ja osa sääntelytalouden alaista suunnitelmataloutta. Yhteiskunnan palkkasubventoimien osatyökykyisten osallistumista vapaasti kilpailluille markkinoille on erittäin vaikeaa järjestää ilman markkinahäiriötä. Sen sijaan yhteiskunnan omaan käyttöön rajatun suojellun ja säännellyn työmarkkinan luominen on tämän hetken talousteoreettisen tutkimuksen mukaan realistista.

Käytännön esimerkki tällaisesta on esim. kansallispuistoverkoston rakentaminen matkailukohteeksi. Turismin kehittämisen näkökulmasta Suomeen on erittäin vaikea löytää kansainvälisillä matkailumarkkinoilla kilpailukykyistä tuotetta kilpailemaan esim. aurinkorannikon tai jonkun eurooppalaisen suurkaupungin nähtävyyksien kanssa. Suomi ei myöskään koskaan voi olla matkailun halpamaa, joten matkailijoita kansainvälisesti kiinnostavan nähtävyyden luominen on erittäin vaikeaa. Kansainväliseksi vetonaulaksi voisi kuitenkin tulla Suomen luonto ja sitä esittelevä kansallispuistoverkosto. Esitämme kansallispuistoja kansalliseksi kehittämiskohteeksi ja siihen tarvitaan isoja investointeja matkailureittien ja tarvittavien palvelujen rakentamiseksi. Tämä kohde sopisi erittäin hyvin osatyökykyisten työllistämispalvelujen kohteeksi. Kansallispuistot sijaitsevat pääosin harvaan asutuilla
alueilla, jonne tarvitaan muutenkin kipeästi työpaikkoja ja kansallispuistojen rakentaminen ei aiheuta markkinahäiriötä yksityiselle teollisuudelle tai matkailuelinkeinolle.

Luterilainen työmoraali edellyttää työhön liittyvän kärsimyksen hyväksymistä ilman eri korvausta. Sininen tasapainoteoria sen sijaan ottaa kokonaishyvän arvioinnissa huomioon myös yksilön kokeman työn epämiellyttävyyden, joka oikeuttaa suurempaan palkkaan tai muuhun kompensaatioon sellaisissa töissä jotka yleisesti koetaan epämiellyttävinä. Tämä on erityisesti huomattava osatyökykyisten työllistämistoimissa, jossa pyritään tuomaan työmarkkinoille työelämästä eri syistä syrjäytyneitä ihmisiä, joille olisi kuitenkin tarjottava mahdollisuus mielekkääseen kykyjensä mukaiseen työhön ja myönteiseen kokemukseen yhteisöosallisuudesta.

SININEN TYÖTEESI: "Mielekäs palkka- tai yhteisötyö on kansalaisoikeus"

7 ELÄKELÄISTEN YHTEISÖOSALLISUUS

Nykyisessä työeläkemallissa ihmisillä ei ole mitään velvoitteita eläkkeen vastikkeeksi. Aktiivimalli 3:ssakaan ei ole (ainakaan vielä) varsinaista työvelvoitetta, mutta yleisen yhteisöosallisuussopimuksen puitteissa eläkeläiselläkin on oltava oma osallistumisen tavoite. Väestön ikääntyessä ei ole enää mahdollista jättää eläkeläisiä ilman osallisuusvelvoitetta. Esim. seuraavat voisivat olla mahdollisia yhteiskunnallisesti hyödyttäviä osallisuusvelvoitteita:

a) Työelämässä syntyneen hiljaisen tiedon siirtäminen seuraaville sukupolville

b) Vanhusten omahoito ja sosiaalisen tukiverkoston palvelut

c) Lasten ja lastenlasten periaatteellinen hoito-oikeus ja velvoite.


Eläkeputket ja hiljaisen tiedon siirtäminen seuraaville sukupolville

Aktiivimalli 3:ssa on käytössä ns. ”eläkeputket” paikallisen sopimisen piirissä tapahtuvan sopimuksena työntekijän ja työnantajana välillä. Suositeltava malli on sellainen, jossa yhteiskunnan subventiota käytetään ns. hiljaisen tiedon siirtämisessä eläköityvän työntekijän tietotaidon siirtymisessä seuraaville sukupolville. Eräs hyvä malli on esim. sellainen, jossa uuden työntekijän oppisopimus ja eläköityvän työntekijän osa-aikainen työ yhdistetään ja yhteiskunta osallistuu kustannusten jakamiseen. Myös fyysisesti raskaiden töiden ja monivuorotyön järjestely eläkkeelle siirtymisessä on oltava mahdollista, jolloin työntekijän työkyky voidaan hyödyntää yhteiskunnan subventioiden avulla.


8 AKTIIVIMALLI-3:N ERILLISKYSYMYKSIÄ

a) Asiallisen ja ystävällisen kohtelun periaate

Yhteisöosallisuussopimuksen keskeinen seikka on molemminpuolisen myötämielisyyden sääntö: ihminen tuntee yhteisöllisen vastuunsa
ja yhteisö tunnistaa vastuunsa yksilöstä. Tähän sopimukseen kuuluu asiallinen ja myötämielinen suhtautuminen työvoimatoimistossa asiointiin. Työnhakijalla on velvoite käyttäytyä hyvin ja myötävaikuttaa sellaisen työllistämisratkaisun saavuttamiseen, että voisi hyödyttää yhteiskuntaa työpanoksellaan. Työvoimatoimiston virkailijan täytyy käyttäytyä asiallisesti ja kohteliaasti työnhakijan työkyvystä ja tilanteesta riippumatta ja kaikenlainen "simputtaminen" on kiellettyä ja itsessään jo virkailijan työsuhteen purkamisen peruste jos sellaista ilmenee.

b) Omaehtoisen irtisanoutumisen karenssi

Työntekijällä tulee olla oikeus purkaa työsuhde ilman karensseja työttömyysturvassa mikäli siihen on perusteltu syy. Riittävä syy on esim. työnantajan huono henkilöstöjohtaminen. Irtisanoutuminen ilman riittävää perustetta aiheuttaa siirtämisen osatyökykyisten työvoimapalvelujen piiriin.

c) Paikkakunnan vaihtaminen työpaikan takia

Markkinaehtoisessa työnvälityksessä ei ole reunaehtoja esim. työllistymispaikkakunnan tms. osalta, työnhakijalla ja työnantajilla on asiasta neuvottelu- ja sopimusvapaus.

Mikäli työllistyminen viivästyy esim. sen takia, että työnhakija ei ole valmis muuttamaan asuinpaikkakuntaa, hän siirtyy normaalien työllistämisaikarajojen mukaisesti osatyökykyisten työvoimapalveluun.