Jyväskylän Siniset Siniset Keski-Suomen Siniset KS-siniset

Miksi juuri Sininen?


Tuota asiaa on minulta usein kysytty, joten päätin sen kertoa nyt täällä Sinisten sivulla.Olen toki aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja yhteisten asioiden hoitamisesta, mutta politiikka on jotenkin onnistunut minut kiertämään. Hyvin nuorena olin kyllä mukana. Kansallisissa nuorissa, mutta jotenkin se ei vaan tuntunut minun jutulta. Kun politiikan taivaalle ilmestyi uusi hahmo - siis minunnäkemykseni mukaan - Veikko Vennamo ja hänen perustamansa uusi puolue SMP, seurasin Vennamon puheita hyvin intensiivisesti ja ihastuin moniin asioihin. ”Rötösherrat kuriin” oli lausahdus, joka erityisen hyvin sopi mielestäni politiikkaan. Olin ajat sitten huomannut, että ei monellakaan puolueella ollut ”puhtaita jauhoja pussissa”. Harrastin silloinkin lehtiin kirjoittamista, ja eräs teemani oli vastaperustettu puoluetuki.


Oppilaitoksemme vahtimestari oli lukenut kirjoitukseni sanomalehti Kalevasta, ja vaikka kirjoitukseen toki vastattiin myös lehdessä, halusi vahtimestari keskustella kanssani henkilökohtaisesti. Selvisi, että hänoli SMP:n jäsen ja sai minutkin liittymään puolueen nuorisojärjestöön. Sellaistahan se silloin oli - pääasiassa juoksupojan tehtäviä, mutta kiinnostuneena seurasin Vennamon politiikkaa. Minunmieleinen karjalaismies, niin kuin minäkin. En muista hänen koskaan puhuneen rasismista, mutta uskoin, että karjalaisena hän hyvin tiesi, mitä se oli. Minulle asia oli tuttu ihan omakohtaisesti, sillä ryssiksihän meitä Karjalan pakolaisia heti sodan jälkeen kutsuttiin. Niinpä minäkin kannoin ryssän lapsen leimaa otsassani koko lapsuuden.

Aikaa kului, ja SMP kärsi vararikon. Puolueen jatkajaksi perustettiin uusi puolue nimeltään Perussuomalaiset. Perussuomalaisten ohjelma oli noihin aikoihin hyvin ”vennamolaista”, ja kun eräs kansanedustajaehdokas
pyysi minua vaalipäällikökseen, suostuin. Ei päässyt ehdokkaani eduskuntaan, ja ”kepulaisella” paikkakunnalla sain ensikokemukset myös työpaikkakiusaamisesta siksi, että olin perussuomalainen. Hyvinhän minä
sen kestin, olin hyvä opettaja ja tiesin sen. Politiikasta en puhunut työpaikallani sanaakaan. Lopulta pääsin sitten eläkkeelle ja eroon kiusaajastani. Hyvin kevyesti harrastin taas politiikkaa aina, kun mukaan pyydettiin.

Olin mukana myös Jyväskylän puoluekokouksessa 2017 ja sain omin silmin nähdä, miten puolue vallattiin. Kun kaikki hallituspuolueet totesivat uudenlaiset ”persut” yhteistyökyvyttömiksi, oli hallituksen pelastamiseksi perustettava ”persuista” riippumaton eduskuntaryhmä, johon sillä hetkellä hallituksessa olleet perussuomalaiset ministerit liittyivät. Hyvin pian tuo eduskuntaryhmä järjestäytyi puolueeksi, johon maltillisimmat perussuomalaiset liittyivät. Jo melko pian ”persujen” uudistumisen jälkeen voitiin todeta, että ”nykypersujen” vahvin agenda oli rasismi. Rasismin kokeneena en tietenkään halunnut mennä tuollaiseen porukkaan mukaan. Koska kuitenkin halusin edelleen olla ”vennamolainen”, oli ainut mahdollisuuteni liittyä Sinisiin, jos ylipäätään halusin olla jonkin puolueen jäsen.

Ehkä tuo puolueen vaihto oli minulle helppoa, sillä en kokenut itseäni loikkariksi - puolue vain liukui alta pois. Sain edelleen kannattaa asioita, joita olin kannattanut koko aikuisen ikäni, eikä minun tarvinnut taistella omantuntoni kanssa.