Jyväskylän Siniset Siniset Keski-Suomen Siniset KS-siniset


Tunnelmia Sinisten seminaarista Saarijärven Kalmarissa 29-30.8.2020


Pitkä tie on kuljettu SMP:n konkurssin kautta Perussuomalaisten hajaantumiseen ja Sinisten perustamiseen ennen kuin palattiin Kalmarin kylään samalle saunalle, missä neljä miestä perusti v. 1995 uuden puolueen SMP:n raunioille. Tämä kirjoitus kuvaa omia tuntemuksiani ja kokemuksiani tästä 29-30.8.2020 pidetystä seminaarista; todellisuus ja jonkun toisen kokemus voi olla (ja varmaan onkin) toisenlainen, koska jokainen ihminen katselee maailmaansa omasta pikku ikkunastaan, eikä se näkymä välttämättä ole oikea eikä varsinkaan koko todellisuus.


Linkkinä historiaan oli yksi aiemmista v. 1995 perustajistakin mukana, ja hän kertoi, että tunnelma oli silloinkin yhtä synkkä, rahaa ei juuri ollut eikä kannatustakaan. Samoissa tunnelmissa samalle saunalle kokoontuivat siniset miettimään, onko kansanliikkeellä tulevaisuutta ja ihmisillä tarvetta heidän asioidensa ajamiseen.


Olin jo edellisessä Sinisten puoluekokouksessa (hävityn eduskuntavaalin jälkeen) puhunut varapuheenjohtajavaalin puheessani, ettei puoluetta voi perustaa ylhäältä alaspäin, ja ollakseen elävä kansanliike Sinisten on synnyttävä uudestaan, tällä kertaa aidosti ihmisten tarpeesta ja alhaalta ylöspäin. Lauantai 29.8. osoitti valitettavasti ennustukseni ensimmäisen osan todeksi: suurin osa Sinisten perustaneista kansanedustajista on luovuttanut kuka mistäkin syystä, ja jäljelle jäänyt eduskuntaryhmän rippeistä koostuva hallinto jakoi yhäkin viisautta ylhäältä alaspäin, kuulematta vieläkään ihmistä ja kansan ääntä. Omassa puheenvuorossani kerroin, että edellisenä päivänä oli KS-piirin puheenjohtajakin siirtynyt muihin kiinnostuksen kohteisiin, ja että monta jäsentä on jo eronnut paikallisyhdistyksestä kyllästyneenä ylhäältä tulevaan käskytykseen ja kaikennäköisten "hillotolppamiesten" saamattomuuteen, vallanhaluun ja omaneduntavoitteluun, eikä uusia jäseniä ole tullut. Tämä katkera viesti kentältä ja puolueen entisiltä jäseniltä ei juuri näyttänyt kiinnostavan puoluehallitusta, kuten oli odotettavissakin. Sitten kun tuli ilmi, ettei puoluehallitus halua kertoa edes sinisten omia jäseniä omille piirijärjestöille, totesin muille Keski-Suomen edustajille: "Tämä taitaa olla tässä, mutta esitetään meidän osamme kuntavaaliohjelmaan, kun kerran on luvattu, ja kysytään porukalta sitten: Onko järkeä enää jatkaa?".


Virallisen ja kuivan ylhäältä julistetun yksinpuheluosuuden jälkeen oli sitten odotettu perinteinen saunominen perinteikkäässä saunassa. Miesten saunavuorolla käytiin sitten Sinisten tapaan suoraa keskustelua puolueen tilasta siihen malliin, että rappaukset rapisivat seiniltä. Saunakeskusteluissa todettiin tilanne realistisesti ja purettiin viimeisiä edellisen puolueen hajaantumiseen liittyviä selvittämättömiä asioita sekä ennen kaikkea laskettiin "taistelutappiot", sinisistä erilaisista syistä eronneet ja luovuttaneet sekä otettiin luku niistä, jotka aikovat vielä jatkaa. Itse koin, että näissä saunakeskusteluissa sinisen liikkeen romahdus ei pysähtynyt edes siinä vaiheessa, kun saavutettiin maan pinta, vaan liike jatkui maakerrosten läpi, kunnes tuli peruskallio vastaan. Nähtävästi sauna tai jääkautinen hiekkasärkkä matkalla ennen törmäämistä peruskallioon riipoi viimeiset "hillotolppamiehet" ja "kiva-kiva-hauska-hauska" -puheen matkasta, ja kansanliikkeen henki puhdistui.


Koko keskustelu ei tapahtunut tällä kertaa kuitenkaan saunassa, koska erona 1995 tilanteeseen mukana oli nyt myös naisia, ja he kävivät sitten naisten saunavuorolla omat keskustelunsa, joista ymmärrettävästi en tiedä mitään. Jotain siellä kuulemma puhuttiin ja ilmeisesti päätettiinkin.


Saunomisen jälkeen kokoonnuttiin saunan vieressä olevaan paistokatokseen käristämään makkaraa ja juomaan virvokkeita. Viileähköstä ilmasta huolimatta paikalle kerääntyi paljon porukkaa, ja pimenevässä illassa käytiin syvällistä pohdiskelua sinisten tilanteesta. Sisätiloissa lämpimässä oli toinen keskusteluryhmä ehkä hieman iäkkäämpiä sinisiä, ja osa vieraili molemmissa ryhmissä tuoden päivitystä keskusteluvirtaan. Itse osallistuin koko ajan ulkosalla paistokatoksessa käytävään keskusteluun suomalaisuudesta ja sinisten arvopohjasta. Itse kerroin Jyväskylän Sinisten aktiivisuudesta suomalaisten perinteiden vaalimisessa perinneruokien, perinnerakentamisen ja sen kansallisen historiaan vaalimiseen liittyen sekä toivoin kommentteja päivällä esitettyihin keskisuomalaisiin kuntavaaliteemoihin. Erityisesti toivoin ja sainkin kommentteja päivällä esittämääni talousteoreettiseen pohdiskeluun ja esitettyyn kuvakollaasiin sekä siihen liittyviin teemoihin.


Keskustelun ytimessä oli kysymys "Mikä on tämän kansanliikkeen ja poliittisen puolueen perimmäinen tarkoitus?"
Onko se johdon visioiden ja tavoitteiden sekä henkilökohtaisten valtapyrkimysten toteuttaminen vai ihmisten asioiden ajaminen ja kansan kuunteleminen? Veikko Vennamo kyllästyi aikanaan Maalaisliiton vastaavaan suhmurointiin ja säätyvallan aikaiseen feodaaliyhteiskunnan sisäpiirin etujen ajamiseen rakennettuun puoluemekanismiin. Hän otti riskin oman poliittisen uransa loppumisesta ja päätti perustaa puolueen, joka ajaisi kansan asiaa ja erityisesti unohdettujen pientalonpoikien asiaa. Vennamo jyrisi tunnettuun tapaansa "Unohdetun kansan ääni", "Rötösherrat kuriin” ja "Kyllä kansa tietää" -lauseilla. Valitettavasti SMP ei kuitenkaan ollut elinkelpoinen puolueena. Vennamon yksinvalta ja "rähinälinja" ei kantanut riittävästi, ja puolue lopulta sortui itsekin sisäiseen korruptioon ja taloudellisiin väärinkäytöksiin.


1995 päätettiin kuitenkin jatkaa, vaikka toivoa uudesta noususta ei juuri ollut. Uusi nousu kuitenkin koettiin, kun puolueeseen tuli aikansa media-ammattilainen Tony Halme, joka osasi julkisuuden mekanismit ja markkinoinnin taidon ja pääsi eduskuntaan maahanmuuttovastaisella teemalla, jota muut puolueet eivät halunneet ajaa. Niin kauan kuin valta oli soinilaisilla, rasismi ei saanut sijaa ja populismi keskittyi kuuntelemaan sitä kansan osaa, joka ei halunnut rajoittamatonta maahanmuuttoa. Äärinationalistien hyvin organisoitu ja suunniteltu vallankaappaus puoluekokouksessa 2017 asetti "soinilaiset" uuden tilanteen äärelle, suostuako ääriradikaalien komentoon vai riskeerata oma poliittinen tulevaisuus irtaantumalla ja perustamalla uusi puolue?


Uusi puolue syntyi kansaedustajaryhmän ympärille, eikä sillä ollut historiaa kansan keskuudessa, ja kansalle syntyi perusteltu epäily henkilökohtaisen "hillotolpan" vaalimisesta. Tämä kysymys oli itsellänikin mielessäni, kun menin Saarijärven seminaariin, ja näitä asioita kysyin nyt vuonna 2020, tällä kertaa saunan vieressä olevassa paistokatoksessa sinisten kenttäväeltä tummenevassa illassa. Kysyin paikalla olevilta: "Onko tässä jäljellä olevassa sinisten liikkeessä riittävästi arvokasta, että sitä kannattaa vielä jatkaa vai lyödäänkö pillit pussiin?" Lauantai-illan keskusteluissa kansanliike mielestäni syntyi uudestaan, myös nimi lyhentyi "Sinisiksi". Saarijärven Kalmarin kylän peruskalliosta tuntui vihdoin löytyvän riittävän vahva kohta kansanliikkeen vajoamisen pysäyttämiseksi ja uuden ponnistuksen tueksi. Tällä kertaa vahvin ääni tuli sinisiltä naisilta, jotka ilmoittivat sinisissä olevan jotain määrittelemätöntä "puhtautta" arvopohjassa, jonka varaan kannattaa rakentaa. Keskustelussa oli tällä kertaa hiljaisena yleisönä monta pitkän linjan arvostettua ja jämerää mieskunnallispoliitikkoa, joita ei eduskuntavaalien murskatappio ja sinisten jäsenten joukkopako ole lannistanut.


Uudelleensyntyminen näkyi sitten seuraavana päivänä, jolloin seminaarin henki oli täysin muuttunut, ja käytiin "veret
seisauttava arvokeskustelu". Vanhan, ylhäältä päin tulevan agendan liikkeen viimeinen pyristys, lupaus eläkeläisikäisille äänestäjille eli "sinisten oma vappusatanen" ei löytänyt kaikupohjaa. Se, mikä ei tule ihmisiltä ja kansalta, ei ole pysyvää ja katoaa ennemmin tai myöhemmin. Oman edun tavoittelu ja korea kulissi ei voi olla kansanliikkeen kantava voima.


"Vappusatasen" sijasta puolueväki päätti antaa toisenlaisen lupauksen, tarjota vanhuksillemme jotain tärkeämpää:
Arvokas vanhuus. Käytiin pitkä keskustelu teemasta, "Mitä on arvokas vanhuus?", ja sen tulokset tullaan julkistamaan
kuntavaaliohjelmassa, samoin kuin kentän aidosti synnyttämä uusi kuntavaaliteema. Tämän kirjoituksen yhteydessä oli tarkoitus julkistaa Jyväskylän Sinisten kuntavaaliohjelma, mutta erinäisistä syistä seminaarissa sovitun ohjelman julkistus on viivästynyt. Puolueohjelma julkistetaan ensin ja paikallistason ohjelmat sovitetaan siihen ja julkaistaan sitten puoluetason ohjelman julkistuksen jälkeen.


Itselleni on Saarijärven seminaarin jälkeen selvää, että siellä syntyi uudelleen jotain kestävää eli uuden kansanliikkeen
arvopohja, joka ei perustu yksittäisten ihmisten mielipiteisiin ja suuntautuu alhaalta ylöspäin. Ellei se jostain syystä toteudu sinisissä, niin sitten perustetaan uusi puolue ja toiminta jatkuu uuden puolueen alla. Jyväskylän Siniset osallistuivat tähän uuden arvopohjan luomistyöhön omalta osaltamme, ja esittelimme mm. SMP:ltä ja Perussuomalaisilta puuttuneen kansantalousteoreettisen pohjan, mikä puute oli yksi iso syy siihen, etteivät aiemmat puolueet ole osoittautuneet kestäviksi ajan myllerryksissä. Nyt on koottu sinisten yhteiskuntapolitiikkaa ja talousteoriaa koskevat teemat yhtenäiseksi esitykseksi.


Jatkossa uudistuvan sinisen liikkeen keskeisiä haasteita on hyvän hallinnon ja johtamiskulttuurin saaminen organisaatioon. Sekä SMP:n että Perussuomalaisten hajoamisen tärkein syy oli yksinvaltaan perustuva henkilöjohtaminen ilman toimivaa puoluehallintoa. Kuntavaaliäänestäjille haluan viestiä, ettei Jyväskylän Sinisille annettu ääni mene hukkaan, vaan toiminta jatkuu joka tapauksessa jossain muodossa. Itse toimin Jyväskylän Sinisissä kansanvallan ja demokratian "takuumiehenä" ja vastaan, että ihmislähtöinen ja kansaa kuunteleva linja sekä demokraattinen hallinto toteutuu.



Kari Tanninen, Jyväskylän Siniset ry, puheenjohtaja