Jyväskylän Siniset Siniset Keski-Suomen Siniset KS-siniset


Saarijärvellä koettua



Olen ilmeisen ”vanhoillinen” ja totean kuuluvani vanhempaan ikäpolveen, vaikka ei yhtään siltä tunnukaan. Kun on paljon nähnyt ja monet asiat kokenut, totean, että nuorena vain ”mentiin” miettimättä suuremmin syntyjä syviä, nyt myöhemmin tulee enemmän pohdittua, miksi joku asia on kuten se on ja mitä sille tulisi tehdä. Nuorena kysyttiin politiikkaan, mutta en rohjennut, kun ajattelin muiden olevan viisaampia kuin minä olen. Nyt totean, että jokainen tekee päätöksiä aina omasta katsantokannastaan, niin nuorena kuin vanhempanakin, mutta valitettavan usein mitään ei kyseenalaisteta, ei perehdytä oikein mihinkään, vaan mennään muiden mukana. Tyypillisiä esimerkkejä tästä ovat Rinteen vappusatanen, persujen maahanmuuttovastaisuus ja vihreiden ilmastonmuutosvouhotus.


Ei, etteikö eläkeläisille pitäisi sitä satasta antaa, etteikö pitäisi tarkastella maahanmuuttoa rationaalisesti eli sekä
inhimillisyyden että työllistymisen kannalta ja etteikö ilmastonmuutosta olisi, mutta ei niin, että koska joku muu noin
sanoo, uskotaan miettimättä miksi, saati miten. Jokaisen järkevän ihmisen olisi pitänyt nähdä, että esimerkiksi sen satasen lupaaminen ole muuta kuin mediatemppu, koska tässä nykyisessä valtion taloustilanteessa se ei ole mahdollista ja toisekseen, politiikka on aina jossain määrin kompromissia, niin kauan kuin meillä ei ole yksinvaltiasta.


Lähdin Saarijärvelle katsomaan, mitä muut siniset ajattelevat. Omalta kannaltani katsottuna sinisten tilanne on surkea. Puolueessa ei ole yhtään ketään, joka osaisi johtaa. Erityisesti harmittaa osaajien pois lähteminen ja niiden passiivisuus, jotka ovat jääneet.


Monet ovat lähteneet juuri tuon passiivisuuden takia, nimenomaan vaihtaneet siniset juuri siihen kuuluisaan hillotolppaan, jotta voisivat vaikuttaa ja monesti valitettavasti myös säilyttääkseen oman poliittisen uransa ja toimeentulonsa. Tällaisia esimerkkejä ovat vaikkapa Kike Elomaa ja Simon Elo – ja uskolliset äänestäjät hurraavat.


Sinisten aate ei kuitenkaan ole minnekään hävinnyt. Ilokseni sain todeta, että Saarijärvellä käytiin erittäin hyödyllisiä keskusteluja puolueen tulevaisuudesta, ja vaikka väki on vähäinen lukumäärältään, sen ei annettu siellä häiritä, vaan tehtiin mielestäni järkevä kuntavaaliohjelma. ”Hyvä me naiset!” tekee etenkin mieleni sanoa.


Puolueen ongelmia on paitsi johtaminen, myös turha odottaminen: odotamme jonkun muun tekevän jotain eli juuri sitä, mitä emme itse uskalla tehdä.


Aate ei ole hävinnyt mihinkään. Ei sittenkään, vaikka puolue kuolisi. Olemme joukko väkeä, jonka ajatusmaailma perustuu perinteisiin ja hyväksi koettuun, kuitenkin nykymaailmassa eläen ja sen mukaan toimien.


Tehtävä on aina se, minkä itse osaa. Ei odottaa.



Pirjo Keronen